Emma parka jäi kotiin, koska en viitsinyt ottaa sitä autoon lämpöhalvausta saamaan. Oisihan sitä voinut jälkeenpäin ajatellen ottaa ja sijoittaa auto järkevästi. Noh, eipä tuo nyt tuntunut kovasti itseensä ottavan, ihan tavallinen vastaanotto.

Miinan kanssa oltiin sitten agiloimassa. Pikkaisen oli ikävä kennelpoikaa ja tatistia. Jarikaan ei ollut neuvomassa rataohjausta. Miinaa piinasin pitämällä sitä kentän laidalla, kyllähän se yritti komennella minua ja räksytti toisille koirille. Pitää varmaan ottaa sitrus-suihke taasen käyttöön. Maltoin kuitenkin mieleni enkä järjestänyt sille mitään viihdykeohjelmaa.

Eka agirata oli sen näköinen että mun piti kysyä että onko tämä kakkosten rata, ei se ollut. Jos nyt jotain positiivista niin tehtiin hylky vasta kepeillä, eikä nelos esteellä. Se vaan on niin että mulla menee pasmat sekaisin kun rupeen korjaamaan siellä radalla Miinaa. Jotenkin on tottunut siihen että sitten aloitetaan alusta. Koira vaan ei tee virheitä vaan ohjaaja, sääli koiraa. Toka rata oli ihan yhtä surkeeta menoa.

Noh, jos jotain positiivista niin ostin Miinalle vetovaljaat sovitettuna. Väri oli vaan keltainen Miinalle olisi sopinut violetti tai oranssi. :) Oransissa ei ollut sopivan kokoista. Ja auringo paistoi todella lämpöisesti.