Aamulla yritin nukkua pitempään kuin normaaliin kello kuuteen. Kahdeksan maissa oli pakko nousta kun sängyssä oli minun lisäksi 30 kg kultaista noutajaa ja viisi sukkaparia. Miina ihan ystävällisyyttä päätti auttaa minua pukeutumaan tyhjentämällä sukkakoria komerosta minun sänkyyn. Viidellä sukkaparilla ois kuitenkin saattanut palella koiran pissatuslenkillä vielä. Onhan  vielä huhtikuu.

Päivällä pällistelin pihamaat ja mietin että sille pitäisi tehrä jotain, mutta jäi ihan suunnitteluksi vaan. Otettiin aurinkoa.

Illalla oli agitreenit. Meitä oli jopa kaksi koirakkoa paikalla, joten aikaa typistettiin 45 minsaa, mutta siinä ehti kivasti. Meinasin ottaa aata muutaman kerran ihan yksistään ja selittelin jo ohjaajallekin että kun koira varmaan viime kisoissa satutti itsensä ja säikähti ja ........ jne. Mitä vielä, sinne se taas meni kun ohjasin sen sinne (Ohjasin väärin, kun seisoin putken edessä, jonne sen siis piti mennä.) Muutenkin koiruus loikkii esteitä ihan itsekseen, koska se on siitä niin hauskaa. Hyvähän se on että on intoa, kunhan vaan maltti pitää. Tää meidän ohjaaja ei suostu neuvomaan mulle valmiita linjoja, vaan käskee mun etsii ne itse. ......... Tulee mieleen aika jolloin kävin autokoulua :) Noh, tietty mä en niitä tajua ja aina menee väärin. Koira ei tehnyt taasen yhtään virhettä. Kepit meni ihan itsekseen ja minä tietty jäin taas ihailemaan ja taas töpeksin.  Oikeasti sen menoa on tosi mukava katsella :) Siinä vähän ohjaus unohtuu.

Noh, kyl mä vielä opin.