Ostin  Fennellin uuden kirjan, visalla tietty.  En erityisen pidä hänen tyylistään tehdä kirjoista jotenkin gurumaisia ja lahkolaistyyppisiä. Kait se on toimittajan vika. Mutta ehkä tuo nimi, "Koiran seitsemän ikää" on kait jotenkin yliampuva.  Myös jaksojen alussa susimaiset vertaukset ovat hieman liikaa. :) Kirja-arvostelu.

Kuitenkin kirja oli ostamisen arvoinen. Synnytyksestä yms. tarkkoja taulukoita ja hyvää pohdintaa jalostuksesta sekä läpileikkaus kuva tiineen koiran kohdusta. Tuota kuvaa olen etsinyt joulukuusta lähtien. Ehkä alan opuksissa olisi löytynyt, mutta ei netistä eikä tavan tallaajien kirjoissa.

En ole ihan loppuun lukenut ja olen vähän harppaillut esim. taluttimessa kävely opetus-sivut yms. :) kuitenkin pennun ensinmäisistä viikoista oli ihan uutta tietoa. Esim. emon vatsaa voi silitellä, niin pennut tottuvat jo vatsassa ihmisen ääniin ja kosketukseen. Pennulle voi antaa  matkaan uuteen kotiin pentulaatikosta jonkun "rätin"palan jotta pennulla olisi jotakin tuttua ja turvallista ilman äippää ja sisaruksia.

Miina on ollut iltasin melko levoton ja ihan itse haukeutuu syliin silitettäväksi. Ilmeisesti pennut elämöivät iltasella niin paljon että mammalla on tukala olla.