Noh, minä sain sen sitten kuitenkin, taistelu hävitty. Mutta kameraa voi pitää kädessä ja nenää niistää välillä. Pitäisi ruveta opettelemaan ottamaan taidekuvia, mutta mulle riittää vielä että muistan pitää kameran auki. :)
Aurinko paistoi upeasti pitkästä aikaa ja sain suurimman osan kuvista pilattua omalla varjollani. Pennut vaan olivat ihania.

Pikkumusta muistuttaa äitiään paljon, kuuntelee hyvin tarkasti ääniä ja katsoa tapittaa suoraan silmiin. Lumpparikin muistuttaa äitiään, mennä hörheltää suuna pään. Toivotaan että ei saa yhtä surkeita luonnetestipisteitä kun äitinsä, tosin tuskin edes vien sitä luonnetestiin. Mutta enivei kuvia. :) KOIRISTA