Pannukakkutytöt  ovat jo kuusiviikkoisia. Ihan vakkari aamu herätys kello kuusi, kun tanner tömisi. Eivät tytöt tiedä, että olen taas saikulla. Minnen tässä aamusta niitä ulos viskaa vaikka tietty pitäisi. Laiska on aamullakin laiska.

Tässä täytyy ruveta tekemään surutyötä pienen kauniin miniatyyri aussien lähtöhetkeen. Pikkumusta kyllä on vienyt kaikkien sydämet. Eilen kun makasin lattialla, kipeän selän takia ja niiskutin, flunssan takia. Pikkumusta herästi makuupaikaltaan parin metrin päästä minusta, haukotteli ja taapersi minun luokse, nuoli suupielet ja sitten käperty kainaalooni nukkumaan hetkeksi. Suloinen koiranpentu. Tasapuolisuuden nimissä Lumpustakin se verran että se myös herättyään tulee istumaan minun eteen noin puolen metrin päähän ja katsoa möllöttää, haukottelee, ihan kuin tuumatakseen että vieläkös tuo akka on tuossa. :) Ehkä meille kuitenkin jonkun sortin suhe tästä vielä kehkeytyy. I hope so

Hyvää huomenta vaan kaikille.