Niin siinä vaan kävi. Päivystykseen kävi Miinan tie. Olin sata varma että Lumpparin kanssa saa tehdä lääkärireissun taas, mutta ei. Miina köhisi, vinku sillä viisiin lauantain ja sunnutain yön että olin varma että koira kuolee just. Välillä se oksensi limaa välillä vaahtoa ja kako niin että luulin että koiraparka tukehtuu. Sunnuntaina Nurmijärven päivystyksessä saatii tuomioksi kuitenkin nielutulehdus. Toivottavasti on sitä, koska vielä ei ole antibiootit oikein purreet, katsotaan. Lumpparibändäri sai myös kuurin, koska köhinää oli hälläkin. Emmaa ei vielä kuurille laitettu, seurataan tilannetta.

Lumpparin ruokahalu on palannut, elämälle kiitos siitä. :) Mä olen surkea lelulla palkaaja ja kouluttaja. Vaikka Lumparilla löytyy ihan mukavasti saalisviettiä vähällä järjen valolla. :) tai sitten sillä on hyvät hermot.
Miinan kanssa ollaan koulittu yhteistyössä pientä parkaa, eli koska sikakoirana varastelee pöydästä täysin estoitta ollen tehnyt ansoja. Pöydällä on ruokaa, minä istun tuolilla, Miina makaa pöydän alla. Lumppunen iskee ja minä heitän tölkin jonka Miina palauttaa. Lumppunen irvistelee ja hetken kulutta taas iskee ja pommi lentää ja maaMiina noutaa ja......... Saas nähdä monta vuotta tässä menee. :)


Juu ja ei olla treenattu. :)