Nyt alan löytää Lumpparistakin sitä jotakin. Aikaa vei. Aika taisi mennä ihastellessa koiran väriä, pieniä tassuja, sievää kuonoa yms. Koko ajan olen ajatellut että se on ihan tavallinen koira. Voipi ollakin, mutta ihan täpäkkä siitä kehkeytyy, eikä kunnia ole minun. Jotakin hyötyä pitää kait omastakin koulutuksesta olla, eli en toki kuvittele että pystyn pilaamaan kaikki koirat :) Jostain syystä pidän täpäköistä koirista. Koiralla pitää olla luonetta, olla jotain omaa.... tahtoa ja toimintaa. Lumppari on mietiskelijä, siinä missä Miina on puuhastelija. Lumppari on vahva, siinä missä Miina on nopea. Kumpikin on omanlaisia viettivieheillä toimivia. Kyllä meille ihan mukava suhe tässä kehkeytyy Lumpparin kanssa.

Ihan eri otteilla pitää koirian kanssa olla ja mennä kun niitä on kolme. Kolmen hihnalenkitys on välillä melko kaameaa. Onneksi Emman voin pitää irallaan, kun se ei lähde jänisten eikä ihmisten perään. Miinaa en uskalla, koska se saataa rähättää jollekin jostakin tai juosta autojen sekaan. Yleensä  se rähättää, jos joku tursake tulee liian liki minua. Lumpukkaa nyt ei uskalla yksin päästää, kun on vähän hömelö. Sen kanssa pitäs treenata hihnassa kulkemista mutta..........  Kakkapussien kantaminen on tosi mukavaa varsin silloin kun kolmen koiran hihnat on solmussa. :) Muutenkin ollaan melkoinen paliskunta. Silloin  toivoisin että koirat olisivat vain kilttejä. Onneksi hetki ja toive hiipuu pian. :)

Miina täyttää tänään neljä vuotta. Synttärisankari saa maksalaatikkoa ja mahapullia. Saattaa olla että pääsee treeneihinkin. :)