Tässä ollaan muutama viikko pohdittu tunnarin opettelua. Lähtöasetelmana meillä oli se että joskus koiran ollessa vuotias, etsittiin keppiä polulta ja käpy kasasta yhtä käpyä....... mut siihen se sitten jäit.

Nyt sitten lähdin treenaa yhdellä kapulalla jota nouti....... NIIIIIIN nouti, ei etsinyt. KÄÄÄÄÄks.

Porukalla mietittiin sitten koiran nenä käyttöä ja sitten piilottelin tunnaria ruohikkoon. Porukalla taas käytiin treenamassa ja koira parka arpo, minä kielisin. KÄÄÄÄÄÄÄks.

Porukalla taas sovittin että en kiellä, koira arpo, mutta nyt jo vähemmän. Tosin tarjosi apuohjaajalle väärää tunnaria, kun minä en suostunut ottamaan sitä. :)

Noh, kotosalla pihalla extra palkalla ja naksulla on kaksi kertaa etsinyt oikean kapulan, joten me ollaan taas planeetalla, kohti voi,voi luokkaa. :)