Niin se arki alkoi.

Koirat olivat ihan hiilenä hakkuivat autossa.Pitäisi tehdä jotakin tuolle kilpahaukunnalle, se vaan on niin että kun Miina lopettaa, Lumppunen aloittaa tai toisinpäin.

Jouduttiin vaihtamaan maastoa kertaalleen kun aluetta tallatessa löydettiin noin 80metristä piikkilanka-aita. Aika paljon niitä on vieläkin näissä umpimetsissä. Hiekkakuopan toinen puoli oli haastava, jyrkkää kalliota ja notkoja. Taisin suunittella Miinalle liian helpon radan kuitenkin. Etukulmat, kaksi tyhjää keskelle peräkkäin ja takakulmat. Toiseen takakulmaa lähetin uudelleen, oli käynnyt mutta ei ollut nähnyt, haistanut maalimiestä kahdenmetrin päässä. Kisoissa olisi varmaan jäänyt löytymättä. Treeneissä aina tietää että ukko se siellä on. Lähetin uudestaan ja koira tarkensi. Saattaa tuosta nopeudesta olla harmiakin. Lumppuselle otettiin neljä haamua, kolme olisi riittänyt. Emma mussukka pääsi tallaamaan ja oli ihan pirteä melko loppuun. Alue oli tietty hankala koirankin tallata. Mutta eikös vain nyt uni maita hakuilijoille.