Punnitsin Miinan ja samalla itseni. Miinan paino on noussut neljä kiloa, minun paljon paljon enempi. Vähäks mä olen empaatikko. Ei noh, saikulla taas. Fysioterapiaan onneksi jo maanantaina. Yritetään nukkua nyt viikonloppuna edes joku tunti.

Muutama päivä sitten tunsin Miinan vatsassa pennun, tai ainakin luulin tuntevani. Koira on melko ISO. Miinalla ei sillä tavoin sievästi vatsa pullota vaan koira on paksu ja leveä kuin ranskanleipä. Ihan muodoton mötkäle.

Turvaheijastin liivi ei kuitenkaan enään mahdu päälle, mutta ei mitekään väsynyt tai rauhallisempi kuin ennekään. Palloa tyrkkytti minulle tuossa puolisen tuntia sitten, nyt nukkuu. Miinalla on hauska tapa työntää aina päänsä jonkun pöydän tai kaapin alle kun nukkuu. Nukkuu kyljellään aina, pää kaapin alla. Emma sentäs nukkuu sohvalla kerällä, kuten kunnon koiran kuuluukin. :)